Zeoliitin rakenteelliset ominaisuudet

Lajeja on monia, 36 lajia on löydetty. Niiden yhteinen piirre on, että niillä on hyllymäinen rakenne, eli niiden kiteissä molekyylit ovat liittyneet yhteen hyllyn tavoin ja niiden keskelle muodostuu monia onteloita. Koska näissä onteloissa on edelleen monia vesimolekyylejä, ne ovat vesipitoisia mineraaleja. Tämä kosteus vapautuu, kun se kohtaa korkean lämpötilan, esimerkiksi kun sitä poltetaan liekillä, useimmat zeoliitit laajenevat ja vaahtoutuvat kiehumisen tapaan. Tästä tulee nimi zeoliitti. Eri zeoliitit ovat muodoltaan erilaisia, kuten analsiitti ja chabatsiitti ovat yleensä aksiaalisia kiteitä, heulandiitti ja pyrokseeni ovat levymäisiä, mordeniitti on neula- tai kuitumainen ja niin edelleen. Erilaisten zeoliittien tulee olla värittömiä tai valkoisia, jos ne ovat sisältä puhtaita, mutta jos niihin sekoitetaan muita epäpuhtauksia, ne näyttävät erilaisia ​​vaaleita värejä. Zeoliitilla on myös lasimaista kiiltoa. Tiedämme, että zeoliitissa oleva kosteus voi karkaa, mutta tämä ei tuhoa zeoliitin sisällä olevaa kiderakennetta. Siksi se voi myös imeä takaisin vettä tai muita nesteitä. Siksi tästä on tullut myös zeoliittia käyttävien ihmisten ominaisuus. Voimme käyttää zeoliittia erottamaan joitain öljynjalostuksen aikana syntyviä aineita, kuivaamaan ilmaa, imemään tiettyjä epäpuhtauksia, puhdistamaan ja kuivaamaan alkoholia ja niin edelleen. Zeoliittimineraaleja on laajalti levinnyt. Se on erityisen yleinen pyroklastisten aineiden muodostamissa sedimenttikivissä, ja sitä esiintyy myös maaperässä.